Keskeisesti Helsingissä sijaitsevan arvotalon laajan peruskorjaus-, muutos- ja laajennustyön päätavoitteena oli luoda uusrenessanssiraameihin nykyaikainen, toimiva taidemuseo, joka samanaikaisesti täyttäisi poikkeuksellisen korkeat rakennussuojelulliset ja tekniset vaatimukset. Tekijöidensä arkkitehtuuri- ja restaurointifilosofian mukaisesti Ateneumissakin uusi ja vanha rinnastuvat elegantilla, vähäeleisellä tavalla.
Asiakas: Suomen Taideakatemia / Valtion taidemuseo, Rakennushallitus / Senaattikiinteistöt, Opetusministeriö
Sijainti: Kaivokatu 2, Helsinki
Projektin kesto: 1979-91, 1999-2000
Laajuus:  14000 m² (vanha osa), 4000 m² (uusi osa), 360 m² (II vaihe), 66000 m³, 5340 m³ (II vaihe)
  
Ateneum rakennettiin Suomen Taideyhdistyksen ja Taideteollisuusyhdistyksen hankkeena 1885-87 ja laajennettiin 1900-01 arkkitehti Theodor Höijerin piirustusten mukaan. Se edustaa uusrenessanssia pääjulkisivua hallitsevine keskirisaliitteineen ja runsaine veistoskoristeineen. Tilallisesti keskeinen rooli on monumentaalisella pääportaikolla. Rakennuksessa toimivat 1970-luvulle asti taidemuseo, Taideteollinen korkeakoulu ja Suomen Taideakatemian koulu. Vuonna 1977 Ateneum luovutettiin kokonaisuudessaan museo- ja näyttelykäyttöön.
Hankesuunnitteluvaiheessa työlle asetettiin korkeat arkkitehtoniset, rakennussuojelulliset, toiminnalliset ja tekniset tavoitteet ja kartoitettiin laajentamisen edellytykset.
Päätavoite oli luoda nykyaikainen, toimiva museo, jossa luotaisiin optimaaliset olosuhteet taiteen esittämiselle ja säilyttämiselle. Rakennussuojelullisesti keskeisintä oli säilyttää alkuperäiset tilamuodot ja -hierarkia ja korostaa komean pääportaikon asemaa sekä säilyttää korjaamalla vanhan rakennusrunko ja alkuperäiset rakennusosat. Tekniset tavoitteet oli oikaista kantavan tiilirungon ja -holvien painumat sekä sijoittaa iv-tekniikka rakennuksen arkkitehtoninen integriteetti säilyttäen.
Ensimmäiseen kerrokseen sijoitettiin vaihtuvien näyttelyiden tilat ja kahvila, toiseen ja kolmanteen peruskokoelma. Konservointitilat ja toimisto sijoitettiin kolmanteen ja ullakkokerrokseen. Pääsalin alle rakennettiin 160 paikan auditorio. Ateneuminkujaa vasten rakennettiin uudisosa, joka mahdollistaa kierron toisessa kerroksessa koko rakennuksen ympäri.
Itäpiha otettiin käyttöön näyttelytoimintaa palveleville toiminnoille, yleisötyöpajoille sekä hissi- ja porrasyhteyksille, jolloin kokonaisuuden alkuperäinen tilajako saatiin säilymään. Länsipiha muutettiin II vaiheessa monitoimialueeksi kirjakauppoineen. Pihamaisen luonteen säilyttämiseksi se katettiin eleettömällä, ristikkopalkkien varassa lepäävällä pistekiinnitteisellä, sg-saumatulla lasirakenteella.
Uudet rakennusosat, detaljit ja tekniset asennukset suunniteltiin nykymuodoin ja -keinoin mutta alkuperäisin materiaalein. Pääportaikon symmetrinen luonnonvalaistus säilytettiin rakentamalla itäpihan yläosaan valopiha. Portaikkoon valittiin vaalea monokromaattinen sävytys mutta osa alkuperäistä tummaa polykromaattista väritystä jätettiin näkyviin fragmenteiksi. Näyttelysalien hillityllä värityksellä ja materiaaleilla luotiin rauhallinen tausta taiteelle. Lautalattioissa säilytettiin tumma sävytys.
Perustukset ja vanhat runkorakenteet korjattiin ja vahvistettiin. Välipohjarakenteista uusittiin puolet ja vesikattorakenteet kokonaan kondenssi- ja lahovaaran vuoksi. IV-konehuoneet sijoitettiin kellariin ja pihojen alle, pystykanavat vanhan rungon ulkopuolelle ja vaakakanavat uusiin alakattoihin ja ullakolle. Näyttelysalien venttiilit muotoiltiin kattolistoitukseen uppoaviksi rakoventtiileiksi tai sijoitettiin lattiaan. Pääportaikko suljettiin liukuovin omaksi iv-osastoksi. Paloturvallisuutta kohennettiin.
Ulkoväritys – hiekkakiveä jäljittelevä vaalean ruskea, kipsiornamenttien tummempi harmaanruskea – palautettiin yhteistyössä Museoviraston kanssa mahdollisimman lähelle alkuperäistä silikaattimaalein. Vanhat ikkunat kunnostettiin.
Arkkitehtitoimisto suunnitteli erikoiskalusteet, osan valaisimista sekä auditorion kiinteän teräsrunkoisen tuolin, jonka istuinosa muodostuu vaihdettavista integraalivaahdolla päällystetyistä metallisäleistä.
Laaja, ajallisesti pitkä projekti edellytti käyttäjän, museoviraston sekä kaikkien suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden tiivistä yhteistyötä. Arkkitehtitoimisto perusti paikalle sivutoimiston, ja arvorakennus detaljeineen inventoitiin ja dokumentoitiin tarkasti. Yhteistyö konservaattorin kanssa oli projektissa ensiarvoisen tärkeää.
Ateneum palkittiin vuonna 1990 Rakennushallituksen Vuoden rakennushankkeena.
julkaisut: Arkkitehti 6/1991, Arkkitehti 3/2000, Ateneum, Form & Function 2/1991