Helsingin yliopisto

helsingin_yliopisto_001helsingin_yliopisto_004helsingin_yliopisto_002helsingin_yliopisto_003  helsingin_yliopisto_005 helsingin_yliopisto_006 helsingin_yliopisto_007 helsingin_yliopisto_008 helsingin_yliopisto_009 helsingin_yliopisto_010 helsingin_yliopisto_011   helsingin_yliopisto_014 helsingin_yliopisto_019helsingin_yliopisto_015 helsingin_yliopisto_016  helsingin_yliopisto_018helsingin_yliopisto_017  Model Model Model

Suomen Keisarillinen Aleksanterin-yliopiston päärakennus valmistui 1832. C.L. Engel suunnitteli empireklassistisen rakennuksen osaksi Senaatintorin kokonaisuutta. Sitä laajennettiin vuosina 1933-37 Fabianinkadun puolella J.S. Sirénin lisärakennuksella. Sirén noudatti laajennuksen ulkoarkkitehtuurissa Engelin muotokieltä ja interiööreissä 1920-30-luvun klassisismia. Vuosina 1938-40 päärakennusta kunnostettiin ja siinä tehtiin tilamuutoksia. Vuonna 1944 Senaatintorin ja Aleksanterinkadun puoleiset osat vaurioituivat tulipalossa. Päärakennus restauroitiin ja juhlasalia laajennettiin J.S. Sirénin piirustusten mukaan.

1980-luvun korjaustyössä vahvistettiin Engelin henkeä palauttamalla päärakennuksen alkuperäistä tilajakoa. Vestibyylissä ja porrashuoneissa restaurointi- ja rekonstruktiomaalattiin alkuperäiset lämpimän punertavat sävyt. Salien valkoinen väri vaihdettiin vaihtelevan ruskehtaviksi sävytyksiksi.

Juhlasalin akustiikkaa, valaistusta, ilmastointia ja teknistä varustusta kohennettiin. Ilmastointi koneellistettiin ja käännettiin penkkien alta puhaltavaksi ja katonrajasta poistavaksi. Valaistus muutettiin ullakkotilasta huollettaviksi alasvaloiksi ja alkuperäiseen tapaan kehään ripustetuiksi kruunuiksi. Akustiikkaa parannettiin tuolien ja seinien verhouksilla ja raskailla ikkunaverhoilla. Kulunut lautaparketti uusittiin tammisauvaparketiksi. Välivaiheiden kalustusta ja verhoiluja korjattiin tai uusittiin.

Luento- ja seminaarisaleja korjattiin vastaavasti. Ilmanvaihto koneellistettiin ja kanavat sijoitettiin seinäkomeroihin, jolloin alkuperäinen tilamuoto säilyi eikä alakattorakenteita tarvittu. Akustiikkaa ja valaistusta parannettiin, ja salit varustettiin av-järjestelmällä. Rakennus varustettiin myös hissillä.

Ulkopuolelta rakennus korjattiin kokonaisuudessaan: kaikki katteet ja kattoikkunarakenteet uusittiin. Hyväkuntoinen rappaus säilytettiin ja vanhasta maalista puhdistetut julkisivut maalattiin silikaattimaalein. Peruskorjaustyöryhmä päätyi Senaatintorin yhtenäisyyttä korostavaan, jo sata vuotta käytössä olleeseen keltaiseen väriin.

Alkuperäisestä yliopistokorttelin puistosta oli jäljellä vain yksi vaahtera huoltopihaksi jääneellä eteläsisäpihalla. Piha otettiin oleskelukäyttöön, päällystettiin graniiittilaatoin, reunustettiin pensasistutuksin ja valaistiin, ja sinne avattiin uusia yhteyksiä auloista.

Sirénin laajennuksen korjauksessa 1990-luvulla parannettiin pääsalien valaistusta ja akustiikkaa, uusittiin av-järjestelmiä, asennettiin uusi iv-järjestelmä lattiaan ja korjattiin lattiarakenteita. Kattoikkunatiloista riisuttiin pimentäneitä iv-laitteita. Valaisimet valmistettiin vanhoista valokuvista nähtävien alkuperäisten mukaisiksi. Työhuoneiksi jaettuja luentosaleja ja orkesterilämpiö entisöitiin alkuperäiseen käyttöönsä. Konsistorinsalin yhteyteen sisustettiin Runeberg- ja Topelius-sali. Suurin osa kalusteista säilytettiin ja kunnostettiin.

Uusi puoli peruskorjattiin yhdeksässä vaiheessa osin lukukausien välisinä aikoina ja osin rakennuksen ollessa käytössä.

www.helsinki.fi/yliopisto

julkaisut: Arkkitehti 6/1991, Arkkitehti 2/2000